Entiedä miten lähtisin tätä asiaa puimaan tai onko siinä edes mitään järkeä, koska enhän mä mistään mitään tiedä kun en omia lapsia omista, mutta saa kai ne mielipiteet olla mullakin?!
On surullista seurata kuinka yhä useampi tuttavistani hankkii lapsen sen unelmiensa prinssin kanssa ja elämä on ihanaa, kuitenkin lapsen syntymän jälkeen unelmien prinssi taantuu teini-ikäiseksi eikä ota mitään vastuuta. Kuten moni sanoo niin isän on "helppo" lähteä, koska kyllä äiti lapsensa hoitaa.
Tuntunee olevan useampi samaa sorttia, lähemmäs/yli kolmekymppinen säälittävä teinipoika joka ei ota mitään vastuuta omista tekemisistään saatikka lapsen hoidosta. Äiti jätetään yksin lapsen kanssa. Kaverit ja ryyppyreissut ovat omaa perhettä tärkeämpiä ja kotona käydään välillä vähän syömässä ja riehumassa ja voidaan taas hyvällä omalla tunnolla olla pois kotoa muutama päivä. Luvataan, että kyllä mä sitte kun lapsi kasvaa jne, mutta kuka idiootti sellaista uskoo? Jos lapsen isä ei ota vastuuta heti lapsen syntymän jälkeen, tuskin se ottaa sitä kolmen vuoden päästäkään, tokihan ihminen voi muuttua, mutta jos joku on perusluonteeltaan vastuuton keskenkasvuinen teinipoika ei se varmastikkaan tule muuttumaan vaikka kuinka sitä toivoisi.
Muutenkin parikymppisenä voi mielestäni vielä vähän sekoilla ja olla hunningolla, mutta kolmenkympin rajapyykin ylitettyä se teini elämä on oltava ohi ja on osattava käyttäytyä kuten aikuisten ihmisten kuuluu ja ennen kaikkea kannettava vastuunsa.
En sano, että maailmassa on vain vastuuttomia isiä, koska on myös vastuuttomia äitejä, mutta aamu angstini kohteena nyt sattuivat olemaan miehet.
Ei henkilökohtaisesti kellekkään vaan yleisesti kaikille.
Lapsellisille ja lapsettomille
Kiitän ja kuittaan.
Peace out.
