perjantai 20. joulukuuta 2013

Avautuminen part 3.

Halusin puhua teille lupauksista, tai oikeestaan lupausten pettämisestä.
Minusta mikään ei ole inhottavampaa ja epäkunnioittavampaa kuin annettujen lupausten pettäminen. En ole pyhimys tämän asian suhteen itsekkään, mutta omia virheitä on hankalampi huomata kuin toisten. Viimeiseen asti yritän kuitenkin olla lupaamatta yhtään mitään ennen kuin pystyn 100% varmasti pitämään lupaukseni.

Maailmassa on ihan liikaa turhia lupauksia, eikä asioiden lupaaminen merkitse kaikille niin paljon, se voi olla vaan heitto jolla päästä ikävästä tilanteesta ulos eikä asiaa sen enempää ajatella, että "mähän lupasin."
Mikään ei satu niin paljon kuin petetty lupaus, mulle ainakin tulee sellainen olo, että se ihminen ei arvosta toista jos voi luvata asioita muttei kuitenkaan niitä lunasta. Kaikkein pahin ehkä silti on se, että luvataan ja kun lupauksen lunastuksen aika tulee niin sanotaan et "en mä ny oikeesti luvannu.". Ehkä tyhjiin lupauksiin ajanmyötä voisi turtua, mutten usko, koska itse ainakin aika kirkkain silmin uskon joka kerta kun minulle jotain luvataan ja siksi rikottu lupaus satuttaa aina pahasti. Joten miettikää ihmiset haluatteko satuttaa toisia. Olipa kyse roskapussin viemisestä tai ikuisesta rakkaudesta, älä koskaan lupaa mitään mitä et pysty pitämään.



Kiitän ja kuittaan.
Peace out.

maanantai 16. joulukuuta 2013

joulu on taas!

Iiiks joulu on pian!
Mä en oo kyllä oikee mikään joulu ihminen, tai en oo ennen ollu, mutta tänävuonna jotenkin odotan joulua ihan hirveesti, mutta fiilis on toisaalta hirmu haikea.. 
Tänävuonna me saadaan kunnia järjestää ns. eka oma joulu, tietysti Äiti ja sisarukseni tulevat tänne meille, mutta kuitenkin kun yksi puuttuu niin ei joulukaan ole samanlainen.. Joululahjatkin on suurimmaksi osaksi edelleen ostamatta ja saattaa olla, että aikuisille en edes mitään kauheasti osta vaan teen itse ja lapsille on jo joululahjat hankittu, kun lapset kuitenkin lahjoja niin kamalasti odottavat:)
 Tällä viikolla saa varmasti hakea jo joulukuusenkin, tai meidän on ehkä pakko, koska en jaksa odottaa että pääsen koristelemaan ihan ikiomaa joulukuusta!:p Ja toivottavasti saadaan jouluksi lunta!!




jouluvalot.<3













Täytin vuosiakin tuossa vajaa kuukausi sitten ja kahdeskymmenes ensimmäinen vuosi elämästäni lähti liikkeelle! Wuhuu! Eilen juurikin mietin, että tää viimiset kaks vuotta on menny ihan hirveen nopeesti, et mahtaakohan loppu elämä mennä myöskin näin nopeesti? Ehän sitä kerkiä edes huomata, kun on jo keski-ikänen, mutta aikuiseksi mä en aijo kasvaa koskaan!


Kuten Klamydian Pilke silmäkulmassa biisissä sanotaan:
"Musta ei kai ikinä taida aikuiseksi olla,
enkä sitä halua. 
Mä vain tahdon pitää hauskaa!
Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa,
enkä sitä halua, 
mä vaan kuljen pilke silmäkulmassa!"

Nohhh eipä varmaan muuta tällä kertaa,
ehkäpä kirjottelen vielä ennen joulua, mutta jos en niin oikein hyvää joulua kaikille jo näin etukäteen!(:

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kolmenkympin kriisi!



Jopas on taas aikaa, kun oon viimeks kirjottanu:o 
Nyt tuli fiilis kirjottaa joten nyt sen myös teen.


Avokkeella on tänään 30vuotis synttäripäivä ja eilen illalla aloin tosissani miettiä asiaa ja mulle tuli kolmenkympin kriisi! Vaikken itse vuosia edes täytä niin aloin ajatella, että mitä mahdan itse tehdä kun olen 30v, oonkohan toteuttanu mitään unelmiani kuten perustanut sen leipomon vai olenko ajelehtinut elämän mukana saamatta mitään järkevää aikaiseksi? Onko elämäni valunut hukkaan?

Kamalan paljon on asioita jotka haluaisin olla tehnyt/saavuttanut kun se 30vuotta tulee mittariin esim: Oma leipomo, perus naimisiin meno:D, ehkä lapsia ja jokin kiva paikka jossa asua ja joka tuntuu kodilta.
Mutta onko unelmat tehty toteutettaviksi vai onko ne unelmia just siksi ettei niitä ole tarkotuskaan toteuttaa? 

Vuonna 2022 täytän 30vuotta ja silloin vasta saan selvyyden olenko tehnyt mitään järkevää elämässäni siis tietenkin vaan siinnä tapauksessa, että olen silloin yhä hengissä:D 
Toivotaan parasta.


Kiitän ja kuittaa. 
Peace out. 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

So Happy I Could Die.

Eilen illalla kun ajelimme kotiin auringonlaskun aikaan satuin katsomaan taivaalle, maailma on niin kaunis! Auringonlasku värjäsi taivaan sinisen ja punaisen sävyillä ja jotenkin tuollaiset asiat saa mun herkistymään. 
          Siinä alkaa miettimään omaa pienuuttaan tässä suuressa maailmassa ja elämää yleensäkkin, asioita joista on onnellinen ja asioita joita haluaisi muuttaa paremmaksi jotta voisi olla vieläkin onnellisempi. 

Elämä ei ehkä koskaan ole tai tule olemaan täydellistä, mutta jokaisessa päivässä on monta pientä täydellistä hetkeä, se että osaako niitä arvostaa tai huomaako niitä edes, se on jokaisen omissa käsissä. 

Radiosta tuli vielä loppumatkasta 
 Reckless Love - So Happy I Could Die, se kruunasi onnellisuuden tunteeni.<3

                                           

 Tässä vielä lenkki maisemia viime kesältä.
(vihdoinkin sain siirrettyä kuvat puhelimesta koneelle;D)


torstai 26. syyskuuta 2013

Avautuminen part. 2

Oon ootellu oikeenlaista kirjotus fiilis tässä jo muutaman päivän, koska ilman oikeenlaista fiilistä tekstistä tulee suurimmalta osin suht kuraa:D 
Noh nyt se fiilis tuli, mutta ärsytyksen aiheita on niin monta! 

Ensiks mua alkoi jtnkin ärsyttää nää nykyajan farkkulegginssit, legginsit, jegginssit ja mitä näitä nyt on. Siis sillon ku mä oon ostanu viimeks farkut ni farkut oli farkkuja ja sillä selvä, mut nyt on tullu näistä farkkulegginssejä ja jegginssejä?!
 Mitä eroa on farkkulegginsseillä verrattuna normi farkkuihin? Tai jegginssit, mitkä ne on?!! Ärsytys ehkä sen vuoksi, että mun pitäis ostaa uudet farkut mut mistä tiedän ku meen kauppaan että ostan farkut enkä mitään jegginssilegginssisysteemejä?
 Tyhmähän ei ole se ketä pyytää vaan se joka maksaa mut en silti jaksa ymmärtää näitä.. 

Toinen asia joka alkoi taaas kerran ärsyttää on maahanmuutto politiikka! Luin facebookista erään kaverini jakaman päivityksen jossa kerrottiin 9v maahanmuuttajalapsen kehuskelleen hänen pankkikortillaan ja sillä kuinka hänen äitinsä tallettaa joka kuukausi 100e hänen tililleen vaikka äiti ei ole töissä, koska ei ole viitsinyt opetella suomea. Onhan suomessa tämä maahanmuuttopolitiikka ihan hanurista, mutta jos tuon ikäinen poika kertoo joka kuukautisesta 100e talletuksesta voi jokainen omassa päässään miettiä tarinan totuuden mukaisuutta. Tarvitseeko kaikki niellä pureskelematta?
 En usko tähän tarinaan hiukkaakaan, koska lapset voivat liiotella ja luultavasti tässä tapauksessa liiotteleekin, koska haluaa ehkä olla cool kavereiden silmissä. 
Olen kuullut pikkuveljiltäni heidän entisessä koulussaan olevan tyyppejä jotka saavat viikko rahaa 50e ja sovin epäillä myös näiden ihan tavallisten suomalaispoikien tarinoita näistä mahtavan suurista viikkorahoista..

Toivoisin todella, että ihmiset tajuaisivat ettei rahalla saa onnea tai ystäviä olivat he sitten ulkomaalaisia tai suomalaisia. On turha haalia ympärilleen hirvittävät määrät maallista materiaa, kun täältä ei kuitenkaan kukaan mitään mukaansa saa kun lähdön aika koittaa. 

Kiitän ja kuittaan. 
Peace out. 

lauantai 21. syyskuuta 2013

Tasa-arvo?


Viimeaikoina olen paljon miettinyt kotien tasa-arvo kasvatuksen merkitystä aikuisiällä, sitä kuinka paljon vanhempien roolit ja käytös kotona vaikuttaa lapsiin ja heidän elämään aikuisina. 

Minulle on kotona opetettu, että nainen ja mies ovat samanarvoisia eikä ole olemassa erikseen miehen tai naisen töitä vaan kumpikin voi esimerkiksi vaihtaa auton renkaat tai tiskata. 

Suomessa vuonna 2013 luulisin olevan selvää, että miehen ja naisen pitäisi olla saman arvoisia niin kotona, töissä tai missä tahansa, mutta valitettavasti näin ei läheskään kaikissa talouksissa ole. Omasta mielestäni tämä johtuu osaksi kotien tasa-arvo kasvatuksesta. Jos vanhemmat tekevät kummatkin kotitöitä ja osallistuvat kodin askareisiin on todennäköisempää, että aikuiseksi kasvettuaan heidän lapsensa tekevät niitä ajattelematta kotitöitä miehen tai naisen hommina. 
Jossain talouksissa erottuu selkeästi se, että ajatellaan kotitöiden olevan naisen vastuulla vain sen takia, että hän on nainen. 

Usein kuulee miesten puhuvan keskenään, "Kyllä se Paavokin on niin tossun alla, siellä se varmaan tiskaa essu päällä.." , mielestäni kyseinen asenne on lähinnä naurettava ja kertoo myös siitä kuinka epätasa-arvoinen Suomi on edelleen. 
Jokainen meistä voi tehdä oman osansa tämän asian eteen ja kasvattaa ainakin omista lapsista miehen ja naisen tasa-arvoa kunnioittavia ihmisiä.

Kiitän ja kuittaan jälleen.
     Peace out.

perjantai 20. syyskuuta 2013


Ajattelin nyt sitten minäkin alkaa kirjottamaan blogia:)

Ensiksi ehkä mun pitäisi kertoa jotain itsestäni eli olen 20vuotias rauhaa rakastava wnb hippi jonka elämään kuuluu perhe, ystävät, lemmikit ja suuri rakkaus. 
Rakastan myös leipomista! Leipominen on minulle tapa purkaa paineita ja rentoutua. Haluaisin opiskella jossain vaiheessa leipurikondiittoriksi ja perustaa oman kahvilan:) 
Olen myös perinteinen jousimies joka sanoo asiat suoraan ja kaunistelematta, pyydettiin sitä tai ei :D 

Aattelin kirjoitella tänne mielipiteitäni nykymaailmasta, asioista jotka ihastuttavat tai vihastuttavat. 
En voi yksin muuttaa maailmaa, mutta yrittänyttä ei laiteta ;)

Seuraavalla kerralla kirjoitan enemmän, kun saan jostain hyvästä aiheesta kiinni :) 

 Kiitän ja kuittaan tältä erää:)
         Peace out!