Kesä tulee, ihmiset valmistuu ammatteihin tai päättää lukionsa saaden valkolakin, olen onnellinen heidän puolestaan, mutta se myös muistuttaa kokoajan mua siitä miten mä en ole vieläkään tehnyt mitään järkevää. Hain kouluun kahdesti, kummallakaan kerralla en päässyt ja siitä pudotus tyhjän päälle.
En mä tiedä vieläkään mitä elämälläni teen, mitä mä oikeesti haluan, tuntuu että maailmankaikkeus yrittää sanoa aina kun keksin jotai, että "se ei oo sun juttu, se ei oo se mitä sun kuuluu tehdä" kun toiveet ei toteudukkaan..
Oon ollu aina tavallaan kateellinen ihmisille jotka tietää mitä ne haluaa ja toteuttaa sen hinnalla millä hyvänsä. Mä täytän 25 enkä vieläkään tiedä..
Kun multa kysytään, että missä nään itseni 5vuoden päästä, en osaa vastata, en osaa vastata missä nään itseni vuoden tai edes puolenvuoden päästä. Miksen mä tiedä, kun kaikki muut tuntuu tietävän jotkut jo lastentarhassa tai viimeistään yläasteella ja muilla on täydellinen suunnitelma tulevaisuuden suhteen ja sit ne vaan menee sen mukaan ja toteuttaa elämänsä niin..
Sen mä tiedän etten oo mikään seiskasta neljään 20vuotta samaa työtä tyyppinen ihminen, tiedän myös etten halua elämääni viettää kaupankassalla tai siivoamassa, mutta mitä mä haluan sitä en tiedä..
Äitini sanoi jokinaika sitten etten voi tehdä aina niin ku ois kivaa, siitä huolimatta muutin kaupunkiin enempiä miettimättä, koska se tuntui hauskalta ajatukselta lähteä leikkimään keijuhevosta kaupunkiin ja nyt oon täällä ja katson ikkunasta ohikulkevia ihmisiä joilla näyttää olevan selkeä suunta ja päämäärä. Kukaan ei hortoile päämäärättömästi ympäriinsä irrallaan yhteiskunnasta vailla omaa paikkaansa.
En ehkä ole maailman ainut ihminen joka miettii mielessään tälläisiä ajatuksia,(vaikka vahvasti siltä tuntuu:D) ja tuskailee tulevaisuudesta, olis kiva kuulla jos joku on samoja miettiny ja kokenut sitten ahaa elämyksen elämän ja tulevaisuuden suhteen.. Heitelkää kommentteja jos niiksee..
