Se olis sit aika summa summaarum vuosi 2015!
Opin todella paljon ihmisistä ja ennen kaikkea itsestäni töissä oloni aikana, enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Kassalla silmät ristissä istuessani 4h yöunilla mua ei henkilökohtasesti kiinnosta sun huono päivä tai se haetko tavaras jostain muualta. Kassa henkilö tuskin on syyllinen sun pahaan oloon tai huonoon päivään. Ei ole syyllinen siihen jos kassakone ei toimi tai tarjoukset ei mene läpi. En myöskään osaa kaikkia +2000 tuotetta ulkoa eikä sekään ole mun syy jos olet viis vuotta sitten ostanu jouluvalot ja niitä samoja ei ole enää 4vuoteen ollu valikoimassa. Opin kuinka tärkeitä pienet sanat on kuten, hei ja kiitos. Pieni hymy saattaa pelastaa jonkun päivän. Kaupassa työskentelevät ovat myös yhtälailla ihmisiä kun asiakkaatkin.
Kesän 2015 ehdottomasti kohokohta oli Raumareggae! Äitin kanssa mentiin Jukka Poikaa katsomaan autuaan tietämättöminä, että paikalle saapuu aito Jamaicalainen Ricky Benz! Harvoin sitä suomessa jamaicalaista näkee, oli kyl kiva katsoa ja kuunnella;D
Oon tullu tätiksi toisen kerran. <3
Oon käyny vappu ajelulla avoautolla, ajanut kaasu lattiassa eläinsairaalaan, menettänyt 4 hammasta, haudannut lemmikkini, huutanut tuskaa sielussani keskellä metsää, polkenut pyörää, kävellyt jalkapohjani riekaleiksi, oppinut kuuntelemaan kehoani, hakenut kouluun, käynyt hierojalla, juonut itseni hiprakkaan, viettänyt jouluaaton kaupungissa, itkenyt, nauranut ja huutanut.
Varmasti jäi paljon asioita mainitsematta mut tätä suurinpiirtei oli elämäni vuonna 2015.
Jaksan ja haluan uskoa, että ensvuodesta tulee varmasti yhtä tapahtumarikas!
Vuonna 2016 mä aijon loistaa!
Hyvää loppu vuotta kaikille ja mukavaa vuotta 2016!
Peace out.
tiistai 29. joulukuuta 2015
sunnuntai 26. heinäkuuta 2015
Kuulumisia ja jonnin joutavaa jorinaa:)
Enpä ole hetkeen kirjottanu (melkeen vuoteen:D) tietokoneen näppäimistön välilyönti meni rikki, ikävää lukea tekstiä ilman välilyöntejä.. Onneksi kätevä ukkoni vaihtoi meijän tabletin näytön niin nyt tällä on kiva kirjottaa jei!:)
Nojoo.. mitäs mä nyt sit kertoisin, ehkä kuulumisia ja havaintoja kuluneilta kuukausilta eli ei mitään saarnaa maailman pahuudesta tai ihmisten tyhmyydestä;D
Kuulumisia sitten.. jooo.. kaikenlaista on mahtunu elämään sitte viime syyskuun jälkeen jolloin oon viimeks kirjottanut.. Iloja ja suruja on ollut.. Ehkä päällimmäisenä ilona mieleen tulee, kun siskoni sai jo toisen tyttövauvansa! Ne on kyllä niin suloisia lapsia <3 Vanhempi tytöistä(2v3kk) oli jo todennut siskoni kysyessä, että ootko äiti rakas ni En ku ninnitätin ja ukin rakas:D
Myöskin iloisena asiana voi mainita, että oma elämäni alkaa pikkuhiljaa löytää jälleen suuntaansa:) Aikamoisen hukassa oon ollut. Mä en ole ennustaja joten en voi tietää mitä haluan viiden vuoden päästä, mutta mä tiedän mitä nyt haluan ja mihin tähtään. Uudelleen kouluttautuminen on mun ykkösvaihtoehto tällä hetkellä ja urheilun saralla toivon pääseväni jonain päivänä kisaamaan ehkä jopa ensivuonna! Siihen ainakin tähdätään!:)
Tästä kätevä aasinsilta siihen mitä olen viime kuukausien aikana havainnut.
Tuntuu, että mun elämä on tällähetkellä niin erilaista kun muitten mun ikästen. Mä en ole käyttäny alkoholia vuosiin paitsi viime lauantaina ostin sidukan, join vajaa puolet ja loput kaadoin menemään, ei maistu ei. Mä treenaan, juon vissyä ja syön rahkaa siinä missä muut örveltää, juo viinaa ja syö hampurilaisia. Sitä ei kuulu enää mitenkään porukkaan.. mihinkään porukkaan.. Jossain määrin oon ehkä yksinäinen susi. En mä viihdy tunti tolkulla missään ihmistenilmoilla, viimeistään kolmen tunnin jälkeen tulee ahdistus ja mä haluan vaan himaan. Ihmiset alkaa ahdistaa ja se hälinä ja kiire. Joskus sitä kyllä kaipaankin, on pakko hypätä bussiin ja mennä kaupunkiin kiireisten ihmisten joukkoon ja hälinään ja taas muistaa kotiin tultua kuinka ihanaa oma rauha ja hiljaisuus on.
Toukokuussa sain tietää erään terveyteen liittyvän asian joka hetkeksi pysäytti, pelko, että koko tulevaisuus on pilalla ja jään loppu elämäkseni yksin. Mutta ei, mä en ole yksin, mulla on ainakin yksi ihana ystävä joka seisoo mun vierellä varmasti hautaan asti ja sen jälkeenkin kummitellaan yhdessä <3 Mulla on myös perhe ja ihana kultini <3 Mä en ole koskaan yksin.
Sellasta sitten tällä kertaa.. Kamalat kelit muutes ollu.. Ei niinku kesää lainkaan:/ Ei sovi mulle yhtään! Sellanen ainakin +27 pilvetön taivas ja eikä yhtään tuulista sopis mulle paremmin, mutta säähän ei valitettavasti oikeen kukaan pysty vaikuttamaan. Ihminen on niin pieni luonnon voimiin verrattuna.
Nojoo ehkäpä ens kerralla sitten jotain asiallista tekstiä;)
Kiitän, kuittaan
Peace out.
Nojoo.. mitäs mä nyt sit kertoisin, ehkä kuulumisia ja havaintoja kuluneilta kuukausilta eli ei mitään saarnaa maailman pahuudesta tai ihmisten tyhmyydestä;D
Kuulumisia sitten.. jooo.. kaikenlaista on mahtunu elämään sitte viime syyskuun jälkeen jolloin oon viimeks kirjottanut.. Iloja ja suruja on ollut.. Ehkä päällimmäisenä ilona mieleen tulee, kun siskoni sai jo toisen tyttövauvansa! Ne on kyllä niin suloisia lapsia <3 Vanhempi tytöistä(2v3kk) oli jo todennut siskoni kysyessä, että ootko äiti rakas ni En ku ninnitätin ja ukin rakas:D
Myöskin iloisena asiana voi mainita, että oma elämäni alkaa pikkuhiljaa löytää jälleen suuntaansa:) Aikamoisen hukassa oon ollut. Mä en ole ennustaja joten en voi tietää mitä haluan viiden vuoden päästä, mutta mä tiedän mitä nyt haluan ja mihin tähtään. Uudelleen kouluttautuminen on mun ykkösvaihtoehto tällä hetkellä ja urheilun saralla toivon pääseväni jonain päivänä kisaamaan ehkä jopa ensivuonna! Siihen ainakin tähdätään!:)
Tästä kätevä aasinsilta siihen mitä olen viime kuukausien aikana havainnut.
Tuntuu, että mun elämä on tällähetkellä niin erilaista kun muitten mun ikästen. Mä en ole käyttäny alkoholia vuosiin paitsi viime lauantaina ostin sidukan, join vajaa puolet ja loput kaadoin menemään, ei maistu ei. Mä treenaan, juon vissyä ja syön rahkaa siinä missä muut örveltää, juo viinaa ja syö hampurilaisia. Sitä ei kuulu enää mitenkään porukkaan.. mihinkään porukkaan.. Jossain määrin oon ehkä yksinäinen susi. En mä viihdy tunti tolkulla missään ihmistenilmoilla, viimeistään kolmen tunnin jälkeen tulee ahdistus ja mä haluan vaan himaan. Ihmiset alkaa ahdistaa ja se hälinä ja kiire. Joskus sitä kyllä kaipaankin, on pakko hypätä bussiin ja mennä kaupunkiin kiireisten ihmisten joukkoon ja hälinään ja taas muistaa kotiin tultua kuinka ihanaa oma rauha ja hiljaisuus on.
Toukokuussa sain tietää erään terveyteen liittyvän asian joka hetkeksi pysäytti, pelko, että koko tulevaisuus on pilalla ja jään loppu elämäkseni yksin. Mutta ei, mä en ole yksin, mulla on ainakin yksi ihana ystävä joka seisoo mun vierellä varmasti hautaan asti ja sen jälkeenkin kummitellaan yhdessä <3 Mulla on myös perhe ja ihana kultini <3 Mä en ole koskaan yksin.
Sellasta sitten tällä kertaa.. Kamalat kelit muutes ollu.. Ei niinku kesää lainkaan:/ Ei sovi mulle yhtään! Sellanen ainakin +27 pilvetön taivas ja eikä yhtään tuulista sopis mulle paremmin, mutta säähän ei valitettavasti oikeen kukaan pysty vaikuttamaan. Ihminen on niin pieni luonnon voimiin verrattuna.
Nojoo ehkäpä ens kerralla sitten jotain asiallista tekstiä;)
Kiitän, kuittaan
Peace out.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)