🚗

Mä olen luopumassa ekasta ihan ikiomasta autostani lähiaikoina ja olo on vähintään haikea. On itketty, naurettu ja laulettu ja ennen kaikkea oon oppinu niin paljon!
Oon kuskannu Iskän sairaalasta kotiin sillä, muuttanut tavaroitani ekaan omaan kotiin,  kulkenut töihin, kauppaan, asuntonäyttöihin ja mihin ikinä on tarvinnut mennäkkään. Niin monesti olen kironnut, huutanu ja raivonnu, mutta niin monesti olen huokassut helpotuksesta ja itkenyt ilosta. Niin monet eurot olen siihen laittanut, vaihtanut renkaat, tarvinnut apuvirtaa, rullannut ilman päämäärää Klamydia stereoista soiden. Skrapannut ikkunoita, pessyt ja imuroinut penkkejä ja ennen kaikkea ollu onnellinen kun olen voinut hypätä oman auton ratin taa. Takana on niin paljon ikimuistoisia kilometrejä, myös niitä hetkiä joita ei välttämättä tahtois muistaa..
Niin monesti olen kuullu "miks ooppeli", mut mä kysyn vaan miksei?
Luopumisen haikeus ja vaikeus,
mutta vanhan on väistyttävä uuden tieltä.
Kiitos yhteisistä kilometreistä, niistä opeista joita sain, iloista ja suruista❤ Ja onnea uuteen kotiin❤
Ps. Vie mut turvallisesti perille vielä tääki viikonloppu.
Peace out.

(Joo tiedän kyse on autosta, muttei VAAN autosta) ;)

Laineilla keinui pieni lautta vain 🎵

Jälleen viikon maalaiselämän jälkeen mä oon takas in da bigcity.
Toisaalta tuntuu hyvältä tulla tänne hetkeks yksin omien ajatusten kanssa, mutta toisaalta on hirveen ahdistunu olo.
Mä ehkä vähän jo tiedän mikä musta tulee isona, tai siltä musta tuntuu, mutta nyt mä haluaisin kodin, en halvempaa kämppää mihin roudata kamat vaan oikeesti kodin. Sellasen jossa tuntuis että mä oon kotona, jossa voisin asua vaikka muutaman vuoden tai edes opiskelujen ajan.
 Enhän mä vielä mihinkään kouluun oo päässyt mutta usko on kova!:D
Kaipaan vaan jonkinlaista varmuutta elämään, niin kauan ku muistan ni kaikki on ollu epävarmaa, ei pelkästään kämpät vaan elämä yleensäkkin. Ja joo tiedän "mikään ei oo niin varmaa ku epävarma."
Kaupunki on alkanu ahdistaa, ihmiset ahdistaa, kiirettä ja hälinää vaan jokapuolella.. Mäki olen liikkuva ihminen joka menee ja tulee miten tykkää, mutta haluaisin silti kodin jossa voi levätä ja olla rauhassa just niin ku ite haluaa ja ettei tarviis aina vaihtaa paikkaa ja rullata ees taas..
Musta tuntuu että oon jonkinlaisessa käännekohdassa, pitää vaan valita suunta, mutta voi kun se oliski niin helppoa..
 Mä en halua tehdä enää paniikkiratkasuja ja etsiä kokoajan uutta kämppää, ravata paikasta toiseen järjestelemässä asioita, mä en halua enkä mä myöskään jaksa.
Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, niin moni asia on selkeytyny mut niin moni myös menny solmuun..
Let's see..
Peace out.