Oon kuskannu Iskän sairaalasta kotiin sillä, muuttanut tavaroitani ekaan omaan kotiin, kulkenut töihin, kauppaan, asuntonäyttöihin ja mihin ikinä on tarvinnut mennäkkään. Niin monesti olen kironnut, huutanu ja raivonnu, mutta niin monesti olen huokassut helpotuksesta ja itkenyt ilosta. Niin monet eurot olen siihen laittanut, vaihtanut renkaat, tarvinnut apuvirtaa, rullannut ilman päämäärää Klamydia stereoista soiden. Skrapannut ikkunoita, pessyt ja imuroinut penkkejä ja ennen kaikkea ollu onnellinen kun olen voinut hypätä oman auton ratin taa. Takana on niin paljon ikimuistoisia kilometrejä, myös niitä hetkiä joita ei välttämättä tahtois muistaa..
Niin monesti olen kuullu "miks ooppeli", mut mä kysyn vaan miksei?
Luopumisen haikeus ja vaikeus,
mutta vanhan on väistyttävä uuden tieltä.
Kiitos yhteisistä kilometreistä, niistä opeista joita sain, iloista ja suruista❤ Ja onnea uuteen kotiin❤
Ps. Vie mut turvallisesti perille vielä tääki viikonloppu.
Peace out.
(Joo tiedän kyse on autosta, muttei VAAN autosta) ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti