Kun puhuminen ei enää auta on pakko kirjoittaa.
Tänään sanoin että haluaisin kirjoittaa mutten uskalla, pelkään päätyväni jollekkin listalle ja jotain kamalaa tapahtuu, pelkoa ne haluavatkin kylvää, mutta onko se normaalia tai oikein joutua joka päivä elämään pelossa?
Viimeaikaiset tapahtumat on saanut mut pelkäämään, säpsähdän melkein jokaista ihmistä kotimatkallani, puristan kauppakassia kovemmin kädessäni kuullessani auton, polkupyörän tai askelten äänen miettien, että onneksi on jotain millä voi itseään puolustaa edes vähän. Kotiin päästyäni huokaisen helpotuksesta, että selvisin tänäänkin.
Selaan netistä pesäpallomailoja ja etsin sopivan kokoista jota voisin kätevästi kuljettaa joka päivä mukanani. Mietin olisiko etälamautin, pamppu vai pesari paras puolustukseen, tutkin taistelulajien alkeiskurssien alkamis päiviä ja hintoja.
Ennen pelkäsin humalaisia, sitten raiskatuksi tulemista ja tänäpäivänä, että joku tulee ja vie mun tai mun läheisen hengen täysin syyttä suotta.
Onko oikein joutua pelkäämään omassa kotimaassaan keskellä kirkasta päivää? Onko oikein joutua miettimään mitä enää uskaltaa sanoa saatikka kirjoittaa?
Onko oikein, että joutuu muistuttamaan läheisiään kun ovat kauppaan lähdössä, että olkaa varovaisia ja varuillanne?
Mä haluan aina ymmärtää kaikkea, mutta nyt mun ymmärrys ei enää riitä..
Mä en halua pelätä, en halua joutua olemaan varuillani kokoajan missä ikinä liikunkin. Mä en halua joutua olemaan huolissani läheisistäni ja pelkäämään heidän puolestaan..
Mä haluan että joku tekee tällä asialle jotain ja kantaa vastuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti