Jaahast, se olis sitte huomisen jälkeen uravalmennus loppu ja mulla oli tosi paha ennakko asenne, että kuin voidaan ihminen pakottaa mihinkää työkkärin puolelta, mutta mulla on ollu ihan mahtavaa! Heti ekana päivänä oli rento meininki ja kouluttaja oli tosi mukava ja kiva ja muut osallistujat oli kans hauskoja ja lepposan olosia! Mä oon joka päivä menny mielelläni sinne ja oon varmaa nauranu enemmän tän kuluneen kolmen viikon aikana, kuin viimiseen vuoteen :DD Nyt sitte huomenna on viimenen päivä ja mulla on jotenkin haikee fiilis, just, kun on vähän tutustunu uusiin ihmisiin niin tiet erkanee.. Noh se on sitä elämää ilmeisesti ja toivon heille kaikkille menestystä elämään!:)
Lähiaikoina tulevaisuus on alkanu pelottaa enemmän kuin ennen, odotan suurta muutosta jonka tiedän olevan tulossa, mutta se on alkanu pelottaa mua sitä enemmän mitä ajankohtasemmaksi se tulee. Tiedän, että voin pian alkaa taas hengittää, mutta se silti saa mut ahdistuneeksi ja jopa vihaiseksi. Mitä jos mä en osaakkaan? Mitä jos en pystykkään? Mitä jos se ei ole mitään millaseksi sen kuvittelen? Mitä jos kaikki meneekin ihan pilalle?
Ajoittainen riittämättömyyden tunne valtaa mut, ei musta ole mihinkään, en koskaan voi olla sitä mitä haluaisin olla. Mä vaan olen, viikot kuluu, kuukaudet vaihtuu, mutta mä vaan edelleen olen. Tuntuu, että tulevaisuuden haaveet ja odotukset vaihtuu vähintään kerran viikossa enkä saa alotettua mitään. Jään jumittamaan paikoilleni odottaen, että joku muu viisas tulis ja kertois mitä mä haluan! Tiedän kyllä, ettei kukaan muu voi kertoa tai tietää mitä mä haluan jos en sitä tiedä itsekkään, mutta se ois vaan niin paljon helpompi..
https://www.youtube.com/watch?v=KomuGgJPwNk
Ja tässä loistava biisi!^
Ei mulla oikeestaan varmaankaan muuta nyt tähän hetkeen..
Kiitän ja kuittaan,
Peace out!
