Vuosi jypinkylässä.

Vuosi sitten tähän aikaan seisoin kaaoksen keskellä, tavarat oli just kannettu uuteen kaupunkiin, uuteen kotiin ja kauhu oli vahvasti läsnä!
Mua pelotti NIIN paljon!
 Tiesin, että tuun alottamaan koulun 14.1, muuten tuleva vuosi oli aivan auki.
Mä en ollut ikinä ennen käyny Jyväskylässä, mä en tienny koko kaupungista mitään, mä tiesin kaksi ihmistä täältä ja suuri kiitos heille, mulla oli ihan vähän turvallisempi olo kun tiesin että ees joku jossain määrin tuttu oli suht lähellä jos mulle tulis joku hc tilanne.
Monesti kävi mielessä viime vuoden aikana että mä vaan pakkaan kamani ja lähen maitojunalla takas satakuntaan, mut eipä antanu luonne periks luovuttaa.
Toisaalta tiesin, että kyllä mä selviän, enkä ainakaan ennen ku oon kouluni suorittanu voi palata kotikonnuille.
 Alussa mua ahdisti ihan hirveesti lähteä kotoa yhtään mihinkään kun en kaupunkia tuntenu ja googlemapsin kanssa koitin suunnistaa keskustassa, ekoja kertoja kun uskaltauduin lähtemään keskustaan siellä oli joku mielenosotus ja sain aivan järkyttävän paniikin ja soitin itkien Äitille:D Jälkeen päin mua naurattaa koko asia, mutta sillon ei naurattanu. Tää on hirveen iso kaupunki verrattuna kotikaupunkiini Raumaan saatikka Kokemäkeen jossa viimeisin osoitteeni sijaitsi ennen tänne muuttoa.
Koulun alettua tilanne vähän helpotti, oli kolmelle päivälle viikossa tekemistä ja sosiaalista kanssa käymistä muidenkin kun kaupankassojen kanssa, siitä huolimatta mä tunsin olevani ihan totaalisen yksin tässä kaupungissa. Tänäpäivänäkin mä olen yksin täällä, mä en oo tutustunu oikeestaa kenenkään kenen kanssa voisin viettää vapaa-aikaa, mutta taitaa olla ihan mun oma syy.
Kuluneena vuonna oli niin paljon kaikkea uutta ja stressaavaa etten ees oo jaksanu olla sosiaalinen, tavata juurikaan ketään tai pitää hirveästi yhteyttä, mutta haluan kiittää niitä muutamaa ystävää jotka on sinnikkäästi jaksanu pysyä mukana, minusta itsestäni huolimatta, KIITOS ja anteeksi.<3
Myös mun perhe on ihan paras, Iskä ja Äiti soitteli harvase päivä (tai äiti tais soittaa monta kertaakin päivässä) ihan vaan kysyäkseen onko kaikki ok, oonko käyny ulkona ja oonko saanu nukuttua.
 Siskoni tuli lastensa kanssa aika pian muuton jälkeen käymäänkin ettei mun tarvinnut olla yksikseen. Muutkin perheenjäsenet tsemppas mua ihan hirveesti ja heikkona hetkenä saivat mut taas uskomaan et kaikki menee ihan hyvin ja selviän kyllä. Ja tietenkin Rakkaani soitti joka ilta (soittaa edelleenkin)kyselläkseen kuulumiset ja päivän tapahtumat ja vaikkei mitään ihmeempiä olis tapahtunutkaan niin saatetaan puhua yli kaksi tuntiakin puhelimessa iltaisin<3
Koulun alussa mä olin ihan todella väsynyt, kun en saanut nukuttua öisin ja aamu herätykset ei oo koskaan ollu mun juttu, jännitin hirveästi joka päivä kouluun menoa, kun tuli uutta asiaa ja tuntui että kaikki muut osaa ja muistaa ja mä en opi tai muista yhtään mitään, odotin vaan, että tulis keskiviikko ja voisin matkata kotikonnuille ja näkisin tuttuja naamoja. Paluu tänne kotiin Jyväskylään on aina vähän ahdistavaa, tiedän että tuun olemaan yksin taas viikon, kaksi tai kolme, mutta tää on mun koti  ja tää on mun elämää nyt.
Kyllä mä nautin yksin olemisestakin, hiljaisuudesta ja siitä, että mä saan vaan olla. Ne päivät on vaikeimpia kun kaikki on menny aivan perseelleen ja kaipais halausta, syliä ja on aivan järjetön ikävä niin on vaan jaksettava yksin. Kaikesta huolimatta ja just sen takia mä tunnen että tää on mun koti nyt ja täällä mun kuuluu olla.
14.6.19 mulla pitäis olla hierojanpaperit kädessä, en tiedä mihin suuntaan sen jälkeen, puolvuotta on niin pitkä aika ettei kannata ees suunnitella, mutta kaikki tulee menemään ihan hyvin.

Jos saisin sanoa jotain sille minälle joka vuosi sitten tuossa pihalla vuodatti pelokkaana kyyneleitä niin sanoisin, että Älä murehdi, kaikki tulee menemään hyvin, ei niin kun suunnittelet mutta silti ihan hyvin. Ole rohkea ja luota itseesi. Näe, koe ja tee. Ja sama pätee tänäkin vuonna.

Erittäin sekava teksti, niin paljon on tapahtunut vuoden aikana ettei millään kaikkea voi kirjottaa ja jotenkin eläytyy niihin tunnelmiin mitä vuosi sitten kävi läpi että nyt meen keittämään kahvit!

Kiitos Kiitos Kiitos kuluneesta vuodesta,
ja seikkailu jatkuu ;)<3

https://www.youtube.com/watch?v=K6Nfb5vmrH0

Peace out.