Karvas pettymys.

Mä täytin viikko takaperin 24!
Jonkinlaista ikäkriisiä oli havaittavissa, mutta kouluun haettuani en ollut kuitenkaan järjettömän huolestunut tulevaisuudesta, uskoin ja luotin siihen, että musta tulee hieroja ja teen sitä työkseni seuraavat 28vuotta.
Eilen aloin vähän mietiskellä, kun koulusta ei mitään kuulunut ja sanoivat kutsuvansa osan porukasta vielä uusinta haastatteluun, mutta en luopunut toivosta, kaikki oli vielä mahdollista.
Aamulla ensi töikseni tarkistin sähköpostin, koska koulusta luvattiin ilmoittaa heti joulukuun alussa. Pahaenteinen viesti alkoi "Kiitos kiinnostuksestasi..." eikä viestiä tarvinnut edes lukea loppuun ymmärtääkseen, että musta ei sit tullut opiskelijaa.
Vuoden odotus, toivo ja usko vaihtui hetkessä karvaaseen pettymykseen.
 Olin niin varma, että pääsen kouluun ja seuraavat 1.5vuotta opiskelen, aikanaan valmistun ja saan tehdä työkseni sitä mikä mua kiinnostaa ja mitä mä haluan tehdä.
 Mä vaan olin niin varma..
Amiksen loputtua jouduin tilanteeseen jossa mun oikeesti piti miettiä mitä mä elämältäni haluan, aiemmin jo varmaan olen maininnut opiskeltuani puusepäksi lähinnä enempää ammatinvalintaa miettimättä, emmä tiennyt sillon mitä mä haluaisin. Parin viimevuoden ajan mulla on ollut kipinä, että haluan opiskella hierojaksi ymmärtääkseni paremmin ihmisen kehoa ja lihaksistoa ja voidakseni auttaa muita. Lihaksisto on tärkeä osa ihmistä ja se jotenkin kiehtoo mua, mikä mihinkin liittyy ja miten se vaikuttaa jne. Hain jo viimevuonna mutten päässyt edes haastatteluun ja nyt tämän vuoden aikana olen ollut päivä päivältä varmempi tulevaisuuden uravalinnasta, ennen tätä päivää.
Pudotus tyhjän päälle ja suunnitelmilta pohja pois. Nyt jälleen kerran kaikki on avoinna voin hakea jälleen ensivuonna samaan koulutukseen, mutta mitä siihen asti?
Nyt ainakin sairasloma jatkuu ja selvitellään mikä vaivaa. Kuukausi takaperin loukkasin itseni treeneissä ja koko marraskuu meni parannellessa, toistaiseksi sairasloma jatkuu ja treeneihin tai töihin paluu ajankohdasta ei ole tietoa. Tätä menoa saa heittää hyvästit ensikevään muillekkin suunnitelmille, mutta saa nähdä miten käy..
Äärimmäisen hajottava päivä takana ja sänky kutsuu puoleensa..

Lopetan Nikke Ankaran sanoihin:
"Must tulee niin iso kun voin vaan kuvitella
En oo tyytyys vähään mul on isot suunnitelmat
Sano mitä sanot tuun viä ottaa tän kaiken
tulin hakee massit ja tottakai naiset" ;)

Peace out.

Öit.