Halusin puhua teille lupauksista, tai oikeestaan lupausten pettämisestä.
Minusta mikään ei ole inhottavampaa ja epäkunnioittavampaa kuin annettujen lupausten pettäminen. En ole pyhimys tämän asian suhteen itsekkään, mutta omia virheitä on hankalampi huomata kuin toisten. Viimeiseen asti yritän kuitenkin olla lupaamatta yhtään mitään ennen kuin pystyn 100% varmasti pitämään lupaukseni.
Maailmassa on ihan liikaa turhia lupauksia, eikä asioiden lupaaminen merkitse kaikille niin paljon, se voi olla vaan heitto jolla päästä ikävästä tilanteesta ulos eikä asiaa sen enempää ajatella, että "mähän lupasin."
Mikään ei satu niin paljon kuin petetty lupaus, mulle ainakin tulee sellainen olo, että se ihminen ei arvosta toista jos voi luvata asioita muttei kuitenkaan niitä lunasta. Kaikkein pahin ehkä silti on se, että luvataan ja kun lupauksen lunastuksen aika tulee niin sanotaan et "en mä ny oikeesti luvannu.". Ehkä tyhjiin lupauksiin ajanmyötä voisi turtua, mutten usko, koska itse ainakin aika kirkkain silmin uskon joka kerta kun minulle jotain luvataan ja siksi rikottu lupaus satuttaa aina pahasti. Joten miettikää ihmiset haluatteko satuttaa toisia. Olipa kyse roskapussin viemisestä tai ikuisesta rakkaudesta, älä koskaan lupaa mitään mitä et pysty pitämään.
Kiitän ja kuittaan.
Peace out.
Asiaa! :)
VastaaPoista